Susi on suurpeto, joka herättää voimakkaita tunteita. Varsinkin viime aikoina sudet ovat puhuttaneet paljon. Suomen susikanta on edelleen harvalukuinen ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Suomessa suurpedoilla on merkittävä tehtävä ekosysteemin huipulla, sillä ne estävät nisäkäskantoja kasvamasta liian suuriksi. Samalla ne auttavat vieraslajien kuten valkohäntäkauriin vähentämisessä sekä torjuvat hirvieläimistä aiheutuvia taimivahinkoja ja liikennekolareita.
Suomessa susi rauhoitettiin 1973. Metsästys saisi tapahtua vain hyvin perustellusta syystä, ja se edellyttää poikkeus- tai poliisilupaa. Valitettavasti susia tapetaan paljon laittomasti.
Sudet elävät 2-15 yksilön laumassa, joka koostuu yleensä johtajaparista ja sen jälkeläisistä. Lauman reviirin koko määräytyy yleensä ravintotilanteen ja susitiheyden perusteella, mutta Suomessa elävien susien reviirit ovat keskimäärin 700-900 neliökilometrin laajuisia. Laumassa keskinäiset siteet ovat hyvin vahvat.
Vuoden 2020 eläinoikeuspalkinto Pro Animalia myönnettiin Mia Takulalle, joka on tuonut ihmisten tietoisuuteen susien elämää. Takulan kirjoittama kirja Susien mailla on kannanotto ja puheenvuoro, joka tarjoaa susista käytävään keskusteluun fakta- ja kokemusperäistä tietoa sekä edistää asiapitoista ja avointa keskustelukulttuuria. Kirja syntyi Takulan viettäessä 300 päivää ja 150 yötä susireviireillä telttaillen.
Susi ja muut kolme suurpetoamme ovat olennainen osa alkuperäistä Suomen luontoa. On jatkettava asiallista keskustelua siitä, miten turvaamme niiden elinvoimaiset kannat. Luonnon monimuotoisuus ja suurpetojen oikeus elämään on turvattava edistämällä kaikin keinoin ihmisten ja petojen rauhanomaista rinnakkaiseloa.”
Teksti ja kuva: Sari Pesonen, Eläinvihreiden hallitus