Yleistä
Yhdistys keskittyy lausunnossaan eläineettisiin näkökohtiin ja toteaa, että eläinten hyvinvointia ja eläinsuojelullisia tavoitteita tulisi selvemmin edistää uudistettavassa luonnonsuojelulaissa. Eläinsuojelulainsäädäntö koskee kaikkia eläimiä mukaan lukien metsästyksessä ja kalastuksessa pyydettävät ja tapettavat eläimet sekä Suomen luonnolle haitallisina pidettävät vieraslajit. On syytä muistuttaa, että kielto tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisesta koskee kaikkia näitä eläimiä.
Luonnonsuojelualueilla ei pääsääntöisesti pitäisi sallia eläinten tappamista kuin erityisistä syistä, ja ihmisen vaikutus tulisi pitää mahdollisimman pienenä. Mikäli metsästys ja kalastus sallitaan, on oltava hyvin tarkka niiden ehdoista. Niiden on tapahduttava vastuullisesti ja ylittäen selvästi esimerkiksi metsästys- ja kalastuslain minimivaatimukset. Yleiset moraalikäsitykset edellyttävät eläinten tappamiselle hyviä perusteluja, jotta se voitaisiin hyväksyä. Huvikseen ja ”varmuuden vuoksi” tappaminen ovat erityisen tuomittavia, jos on parempia vaihtoehtoja.
Eläinten hyvinvoinnin asiantuntemus ja seuranta
Lisäykset varovaisuusperiaatteesta, selvilläolosta ja ympäristötietoisuudesta ovat erinomaisia. Samoin tervetulleita uudistuksia ovat Luomuksen aseman vahvistaminen tieteelliseksi viranomaiseksi sekä Luontopaneelin virallistaminen poikkitieteelliseksi ja poliittista neuvontaa tarjoavaksi riippumattomaksi asiantuntijapaneeliksi.
Pykäliin 8 ja 9 olisi hyvä lisätä luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi (eläinsuojelun ja eläinyksilön itseisarvon näkökulmasta). Ehdotamme, että luontopaneeliin (13) varmistetaan myös riittävä eläinsuojelullinen asiantuntemus luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin ja käyttäytymisen näkökulmasta. Myös luonnonsuojelusuunnitelmissa ja seurannassa (18 ja 19) tulee huomioida eläinyksilöiden hyvinvoinnin näkökulma.
Ote lakiluonnoksesta:
”Ympäristöministeriön on yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa järjestettävä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien levinneisyyden, esiintymisen ja runsauden seuranta sekä arvioitava eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso ja sen muutokset. Tällöin on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset lajit ja luontotyypit ja niiden uhanalaistumiskehityksen seuranta, luontodirektiivissä tarkoitetut yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit ja lajit sekä lintudirektiivin tarkoittamat luonnonvaraisina elävät lintulajit.”
Ehdotamme lisäystä:
”Lisäksi on seurattava luonnonsuojelutoimien vaikutuksia eläinten hyvinvointiin eläinsuojelunäkökulmasta.”
Metsästys ja kalastus luonnonsuojelualueilla sekä vieraslajien torjunta
Ehtona luonnonsuojelualueella tapahtuvalle metsästykselle, kalastukselle ja eläinten tappamiselle on oltava sitoutuminen vastuullisiin käytäntöihin, jotka ylittävät selvästi nyt esimerkiksi metsästyslaissa esitetyn minimin. Myös luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi annettavissa avustuksissa tulee asettaa eläinsuojelullisia ehtoja erityisesti vieraslajisten eläinten pyynnille (mm. pykälä 31).
Metsästyslainsäädäntömme on puutteellinen erityisesti ns. passiivisten pyydysten ja vieraslajisten sekä rauhoittamattomien eläinten pyynnin osalta, eikä vastaa eläinsuojelulainsäädännön vaatimusta, joka kieltää tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisen. Käytännöt eivät vastaa myöskään yleistä käsitystä vastuullisesta ja eläimiä kunnioittavasta metsästyksestä.
On osoittautunut, että Suomessa on myynnissä ja käytössä laittomia pyydyksiä, ja osa pyyntikäytännöistä on jopa metsästyslain vastaisia. Maamme ei myöskään ole ratifioinut kaikkia EU-jäsenmaita koskevaa kansainvälistä AIHTS-sitoumusta pyyntivälineiden standardista. Standardit ovat itsessään osoittautuneet riittämättömiksi turvaamaan eläimille kivuttoman ja nopean kuoleman esimerkiksi ns. hetitappavissa raudoissa. Lisäksi pyydyksiin joutuu eläimiä, joille ne eivät ole tarkoitettuja.
Karhuja ja muita suurpetoja sekä uhanalaisia eläimiä loukkaantuu ja kuolee pyyntirautojen takia. Lisäksi pyydyksiä on luvallista käyttää jopa eläinten pesintäaikaan ja ilman metsästyskorttia. Pyydysten kokeminen saatetaan jättää jopa kahden viikon välein tapahtuvaksi.
Laissa sallittaisiin ”minkin ja supikoiran pyydystäminen ja tappaminen metsästyslain 7 luvussa säädetyn mukaisesti.”
Metsästyslain vaatimukset eivät riitä. Luonnonsuojelualueella kaikkien eläinten metsästys, pyynti ja tappaminen edellyttää tavallista suurempaa eettistä vastuullisuutta ja eläinsuojelulain hengen ja kirjaimen tiukkaa noudattamista.
Tukien ja lupien ehtona vieraslajien pyynnille sekä luonnonsuojelun nimissä ja luonnonsuojelualueilla tapahtuvalle metsästykselle ja kalastukselle on oltava sitoutuminen vastuullisiin käytäntöihin, jotka ylittävät selvästi metsästyslaissa esitetyn minimin. Esitämme ehtoina mm. seuraavia:
– ei metsästystä pesimäaikaan, jolloin pennut voivat menehtyä emon jouduttua tapetuksi;
– ei pyyntiä ilman metsästyskorttia ja asianmukaista osaamista;
– ei pyyntirautojen ja ketun jalkanarujen käyttöä kuin korkeintaan poikkeustapauksissa;
– pyyntirautoja ja muita ansoja ja loukkuja käytettäessä niiden on oltava tutkitusti ja testatusti parhaita standardoituja malleja, joita käytetään tiukasti ohjeistuksen mukaan;
– kaikki passiiviset pyydykset on koettava vähintään kerran vuorokaudessa;
– sitoutuminen aktiivisesti torjumaan laittomia käytäntöjä ja menetelmiä sekä eläinten turhaa tappamista, vahingoittamista ja häirintää alueella
Luvanvaraiset poikkeukset pitää sallia vain todellisen tarpeen perusteella ja tiukoin ehdoin. Lisäksi on huomattava kaloista sama kuin muista pyydettävistä eläimistä: myös kaloja suojelee eläinsuojelulainsäädäntö, joka yksiselitteisesti kieltää tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisen.
Hirven ja valkohäntäkauriin ajoa luonnonsuojelualueella ei tulisi sallia ainakaan automaattisesti.
Kyyn rauhoitus on tervetullut ja tarpeellinen uudistus. Samoin on hyvä, että jätetään poikkeusmahdollisuus kyiden torjuntaan pihapiiristä.
Eläintieto: Rautapyynnissa on tarpeettoman karsimyksen riski
Kuva: Ulla Räsänen